Mika, tuo kuivapestävä mörökölli seisoi Helsikiläisen linja-autopysäkin ruosteisen katteen alla kiroten elämäänsä. Kotikylällään hänet oli totuttu näkemään paksussa turkistakissaan ja takapihan supiloukuun jäänyt naapurin rujo kollikissa karvahattunaan aina ensilumen satamisesta leskenlehtien puhkeamiseen. Moinen peli ei Helsingissä vedellyt. Jo Helsinkiin muuttaessaan Mika oli pysähtynyt Uudenmaan rajalla vaihtamaan soveliaammat tamineet ylleen soluttautuakseen joukkoon. Talven tullen samettinen pikkutakki alkoi osoittaa puutteellisen lämmöneristyskykynsä eikä pillifarkkujenkaan alle mahtunut oikein mitään varsinaisesti lämmittävää vaatekertaa. Myös varpaat paleliva Reinoissa mutta niistä ei Mika aikonut luopua. Mika oli hipsteri ja ylpeä siitä.
Jäätävän tihkun piiskatessa Mikan nyt läpimärkiä mutta lumoavia kutreja alkoi koti-ikävä puristaa rintaa, kuin neljä numeroa liian pienet valurautaiset sporttirintaliivit. Mika niisti nenänsä pyyhkien samalla hetki sitten nautitun latten jälkeensä jättämät maskuliiniset viikset. Hän yritti kaikin keinoin olla miettimättä isän vasta teurastamasta kanasta tekemää höyryävää keittoa ja äidin lämmintä syliä. Tuuli tuntui hyytävältä aina nivusissa asti ja Mika manasi päätöstään lähteä juuri tänään commandona liikkeelle. Pakkanen alkoi muodostaa kuurankukkia Mikan silmälaseihin. Mika yritti unohtaa pakkasen kääntämällä mp3 -soittimestaan Joel Hallikaista kovemmalle - se ei toiminut.
Bussi oli taas myöhässä mutta se ei ollut ihme. Helsinkiläiset eivät olleet tottunee ajamaan lumessa sillä viimeinen kunnon talvi oli Etelä-Suomessa koettu noin 10500 -vuotta sitten jääkauden päättyessä. Mika tihrusti muutaman kyyneleen ja hieroi ponnekkaasti sisäreisiään saadakseen veren kiertämään. Töölöläinen minkkiturkkimamseli seurasi uteliaana toimitusta vierestä. Mikalla oli edelleen kylmä ja hän päätti alkaa punnertamaan lämpimikseen. Se auttoi hiukan mutta nyt hänellä oli jano. Kioski oli vieressä mutta linja-auto voisi tulla hetkenä minä hyvänsä. Mika päätti odottaa.
Jano yltyi yltymistään. Mika tunsi olonsa nyt todella tukalaksi. Kioskiin hän ei silti uskaltaisi lähteä. Mikä päätti nuolla jäätä kadunvarren lyhtypylväästä tukahduttaakseen kalvavan janonsa. Kuinka ollakkaan pakkanen teki Mikalle temput ja Mika jäi kielestään ja huulistaan kiinni pylvääseen. Kauhukseen hän huomasi bussin kurvaavan kohti pysäkkiä niin että lumi vain lensi. Mika kirkui raivosta kuin mankeliin kuoleva simpanssieunukki katsellessaan vierestä linja-auton ensin pysähtyvän ja sitten lähtevän taas eteenpäin - ilman häntä.
Kylmyys tolpasta levisi yhä syvemmälle luihin ja ytimiin. Pian Mika menetti tajuntansa. Tilannetta sivusta seuranneet ghettoteinit alkoivat lähestyä häntä uhkaavasti. Mika heräsi siihen, että raavaat kädet painoivat hänet sairasvuoteelle hypotermiapeiton alle. Ohi ajanut poliisipartio oli yllättänyt teinit tajuttomana riisutun Mikan kimpusta spraymaalaus puuhista. Mika menetti uudelleen tajuntansa tuijottaessaan ohi vilistäviä sairaalan kattolamppuja, kun häntä kuljetettiin sulamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti