Mika oli viettänyt enemmän tai vähemmän hiljaiseloa viimeiset 10 vuotta. Ura oli vienyt huippuunsa viritetystä myyntitykistä karhukirjeiden postittajaksi. Vapaa-aika kului pääasiassa Roihuvuoren J.Siltavuori säätiön kesäteatteriharjoituksissa. Jo viimeiset kuusi vuotta Mika oli esittänyt Nalle-Puh näytelmässä kuuta sekä kiveä numero 2 kolmannessa näytöksessä. Metodinäyttelijänä hän oli intensiivisesti tutustunut rooliinsa planetariossa sekä edesmenneen Talvivaaran kaivoksen maankaatopaikalla. Kaikki oli mallillaan ja elämä hymyili
...vai hymyilikö. Keski-iän kriisi teki tuloaan. Mika ei ollut nuori enää ja jotakin oli selkeästi tehtävä. Peilistä tuijotti takaisin vanha ja väsynyt joulupukin ja Oiva Lothanderin risteytys. Mika oli kokeillut jo lähes kaikkea: kurkunlohkojen teippausta ympäri kehoa, napalävistystä, vaniliapartavettä, havajipaitaa mutta mikään ei tuntunut tuovan kadotettua nuoruutta takaisin. Edes 1968 Fender Stratin vaihtaminen 2001 vuoden thaimaalaiseen ukuleleen ei tuonut toivottua lopputulosta. Toki olihan uutta kivempi kuskata kaupungilla mutta kaikki sen päästämät äänet olivat aivan paskaa.
Eräänä iltana katsellessaan Prätkähiiriä Mika sai ajatuksen. Nuoruuden huuman voisi saada takaisin ahtautumalla nahka-asuun, tuntemalla tuulen hiuksissaan (joskin lienee syytä huomauttaa, että nykyisellä tukkamuodilla se onnistuisi helpommin heittämällä höyläysjätteet ikkunasta linnuille pesänrakennusmateriaaliksi) ja pärisemällä ympäri nukkumalähiöitä. Hankesuunnittelun kohteeksi valikoitui Harley-Davidson, vaikka kaikkien Mikan tuntevien keskuudessa yleinen konsensus oli, että Mika vaikutti enemmän Honda GoldWing -mieheltä.
Mika laskeskeli varallisuuttaan. Päivätyö ja kesäteatteri olivat kerryttäneet säästöpossuun sievoisen summan. Rahoilla saisi maksettua ajo-opetuksen, vakuutukset, käsirahan prätkästä sekä mikä tärkeintä hankittua tasselitupsut stongan päihin sekä siihen kiinnitettävän korin jossa voisi sitten kuljettaa vaikka ostoksia. Ajoasuksi oli jo aiemmin valikoitunut samanlainen haalari kuin Uma Thurmanilla Kill Bill elokuvissa, jonka Mika oli hankkinut talven aikana järjestämäänsä cosplay tapahtumaan. Pandemian vuoksi tapahtuma järjestettiin Mikan kotona ja hän oli ainoa osallistuja.
Kaikkea tätä illalla pohdiskellessaan Mika sammutti valon, raapi nenäänsä ja käänsi kylkeään. “Tästä tulee jännä kesä” hän sanoin ääneen juuri ennen nukahtamistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti