Mika oli elänyt säästeliäästi ja onnistunut hankkimaan itselleen liput Sabaton risteilylle, jota hän odotti jo malttamattomana. Sabaton oli Mikan suosikkibändi, mutta koska hän pelkäsi merta ja laivoja retki pelotti häntä. Musiikki oli aina ollut lähellä Mikan sydäntä, itseasiassa jopa siinä määrin, että yhdistettynä hänen herkästi addiktoituvaan luonteeseensa se sai hänet tekemään ihmeellisiä asioita. Esimerkiksi Mikan lapsuudessa hänen vanhempansa lauloivat vaipanvaihtolaulua “Mikki pikkuinen, pylly kakkainen…” aina hänelle vaippaa vaihtaessaan. Tämä kappale oli edelleen yksi Mika lempikappaleista ja hän olikin laittanut sen puhelimeensa perheenjäsenten soittoääneksi. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Kerrankin vuosi-pari sitten ollessaan kaupassa ja vanhempien soittaessa hänelle, vahvasti ehdollistunut Mika riisui kappaleen soidessa housunsa ja kellahti selinmakuulle vaipanvaihtoa odottamaan keskellä liukuportaita. Tämä aiheutti merkittävää hässäkkää kaupassa mutta pitkän selittelyn jälkeen episodi oli äärimmäisen huvittava myös ostoskeskuksen järjestyksenvalvojien mielestä. He jopa lupasivat lähettää Mikalle kopion valvontakameran nauhasta. On vähän tunnettu fakta, että 80-luvulla KGB oli tunnistanut Mikan potentiaaliseksi musiikkiohjattavaksi sleeper -agentiksi mutta Kremlin asiakirjojen mukaan hanke hylättiin, koska he eivät onnistuneet löytämään kappaletta johon Mika ei olisi jo ehdollistunut jollakin muulla tavalla.
Risteily alkoi mukavasti vaikka Mikaa jännitti kovin. Kerätäkseen voimia illan keikkaa varten Mika tankkasi buffetissa itsensä täyteen skagen -massaa, kroppkakoreita sekä prinsessakakkua. Päälle hän joi lasin lämmintä maitoa ja meni päiväunille, jotta olisi oikein iskussa h-hetken koittaessa. Illan saapuessa Mika siirtyi laivan keikkapaikalle heti ovien avauduttua. Hän tarkkaili silmä(kin) kovana, kun kalustoa viimeisteltiin lavalla. Parin tunnin kuluttua tila alkoi olla täysi. Mika oli varannut itselleen pöydän läheltä lavaa. “Tästä on sitten helppo käydä tanssaamassa” hän ajatteli.
Valot himmenivät ja spotit lähtivät pyörimään. Savukoneet suhisivat. Hikipisarat helmeilivät Mikan boxereissa. Sitten Sabaton aloitti soitannan. Mika meinasi pyörtyä onnesta. Hän huusi, hihkui ja kirkui. Hän hyppi, tanssi ja pomppi. Taisipa tehdä kärrynpyöränkin. Oi onnea hän ajatteli. Keikka oli Mikan unelmien täyttymys. Tällaista menoa hän ei ollut nähnyt sitten Tommi Läntisen keikan. Vilkkuvalot vilisivät Mikan silmissä hänen pyöriessään Sound of Music -hengessä tanssilattialla.
Keikka oli tulossa päätökseensä Mika aplodeerasi raivokkaasti ja mylvi “Entrecôte, Entrecôte!” pyytäen Sabatonilta vielä yhtä kappaletta. Vaikka bändi ei palannut enää lavalle harmitus haihtui nopeasti sillä mukava tarjoilijatar oli tuonut Mikalle yllätyspihvin… Ehkä lohdutukseksi Mika arveli. Mika söi hyvällä ruokahalulla ja osti bändipaidan sekä nimmaroidun LPn palatessaan takaisin hyttiinsä. Pukeuduttuaan pyjamaansa ja otettuaan nallen kainaloosa hän mietti, että “eihän tämä risteily olekkaan niin pelottavaa” ennen kuin vaipui uneen ja näki ihanaa unta Sabatonista.
Oi voi mitä ihanaa. Miksei Sapaton soittanut sitä entrecôtea?
VastaaPoista