...on tänään Mika "Dick Move" *******

Mika, joka kotipitäjässään tunnettiin myös "Kalun Kauhean Kantajan Kaverina" oli alkanut salaa harjoitella lantionpohjan lihaksiaan. Työpäivät menivät rattoisasti kun suuri tamminen neuvotteluhuoneen pöytä tarjosi riittävää suojaa supistus ja origamitreejenä varten neuvotteluiden ohella. Mika oli vakaasti päättänyt että isona hänestä tulisi helikopteri.
"Ei se lisälihas nivusissa pahaakaan voisi tehdä" Mika ajatteli.
Olihan hän joutunut käyttämään Pikku-Mickeä jo kerran lyömäaseenakin puolustaessaan itseään Herttoniemen metrotunneleissa.

Kuten jo useampana aamua aiemminkin, myös tänä aamuna Mika alkoi ladata punnuksia kiinni Pikku-Mickeen. Oikeiden painojen puutteessa Mika oli joutunut kehittämään korvaavia esineitä roikoteltavaksi. Ilokseen Mika huomasi saavuttaneensa uuden virstanpylvään ja kykenevänsä riiputtamaan Pikku-Micken varressa yht'aikaisesti jo saapasta, hammastikkua, murokuppia, karvisjulistetta ja kahta Lovexin levyä (toinen omistuskirjoituksella). Peilaillessaan itseään huurtuneesta ikkunasta hän tunsi itsensä kreikkalaiseksi jumalaksi.

 Mika päätti palkita itsensä suorituksesta ja söi jääkaapista kylmän nakin sekä eilen löytämänsä epäilyttävän lihapullan. Ne maistuivat treenin jälkeen taivaallisilta. Suihkuun mennessään Mika huomasi boxereidensa tuntuvan tavallista ahtaammilta. Lisäksi ne tuntuivat hiukan kosteilta etumuksen suunnalla. Kauhu valtasi Mikan. Hän raastoi alushousut jalastaan kuin ammattimainen chippendale tanssija ja oli pyörtyä. Painona ollut hammastikku oli keihästänyt Pikku-Micken eikä Mika ollut huomannut tapahtunutta koska jatkuva treenaaminen oli tehnyt hänen etumuksestaan lähes tunnottoman.

Koska Mika oli pienenä saksittu ei hän ollut kiinnittänyt varoitukseen aiemmin mitään huomiota. Nyt hänen mieleensä palasivat mummon viisaat sanat, jotka hän oli Mikalle ammoin lausunut. "Joka kuuseen kurkottaa, se tikkuja esinahkaan saa" hoki Mika hokemistaan odotellessaan ensihoitohenkilökuntaa paikalle.  

Nukkumaan ja aamulla töihin :/

Lapintiira, tuo Kemijoen punatulkku räpytteli majesteettisia siipiään liitäessään yli synkkää pihamaata tuijottavan Mikan. Mikan vaaleanpunaiset puputossut olivat tahraantuneet kuraan ja hentoinen vesisade valeli yksinäistä hahmoa autopesulan huuhteluruiskun tavoin. Yö oli laskeutunut Helsingin ylle jo hyvän aikaa sitten ja vuorokausi oli vaihtunut seuraavaan. Kaukaisuudesta kuului ainoastaan auton murtohälyttimen yksinäinen vaikerointi ja horisontissa välkkyivät Roihuvuoren nuorison suosimat valojuovaluodit.

"On se nyt saatana" ajatteli Mika ja tumppasi viimeisen savukkeensa kämmenselkäänsä kuten oli aiemmin päivällä näkemässään lännenelokuvassa todennut tosimiesten toimivan. Rakkulainen käsi oli raskas muistutus siitä, että menossa oli jo päivän kolmas aski. Mika siirtyi takaisin sisätiloihin hiljaa kuin hiiri hiilarittomalla dietillä. Etuoven suljettuaan hän potkaisi kuraiset tohvelinsa eteiseen ja meni pesemään hampaitaan. Vessassa tuijottaessaan kuvajaistaan peilistä, hän totesi näyttävänsä aivan uitetulta kiwi-linnulta. Ajatus huvitti häntä.

Mika pukeutui punaiseen, hiukan lyhyeen yöpaitaansa ja kävi makuulleen. Hän tuijotti kattoon ja pohdiskeli elämäänsä massuaan rapsutellen. "Ei kaikki kai niin huonosti olekaan - huippuvirka suuressa elektroniikkayhtiössä, kaunis koti ja lämpimät muistot virolaisista rakennusmiehistä". Hymynkare suupielessään Mika nukahti viimeisenä ajatuksenaan "Ja huomenaamulla saa taas hinajaa paahtoleivän päällä". 

01.10.2010 ”Oli aivan liekeissä tänään. Pari igluu lähti alaskaan ja kuutio hiekkaa Saharaan”

Jäämies ja hiekkapillu.

Helsingin Sanomien lööppi, ” Syvästi masentunut matruusi uhkaili matkustajia ja kaappasi valtamerialuksen”

Usvainen aamu valkeni helsinkiläisellä hienosto alueella. Mika keittelee aamukahvia ja irroittelee peniiksensä yön aikana liimaantunutta lihavaloaan. Veden tipahdellessa läpi kahvinporojen kohdatkseen syykuussa 2001 pestyn apean pannunpohjan, Mika vaelteli päämäärättömästi lukaalissaan ja kohtasi sattumalta väärään osoitteeseen tipahteneen sanomalehden. Kova-ääninen alkukantainen suomalainen huudahdus kantautui käytävään Mikan huulilta; ”Voi jukupätkä!”

”Onpa velipoika ollut taas höppänä, mitä iskä ja iskän lukuisat traktorit tästä tuumaisivat?”

Ja näin kulki Mikan sisäinen ja hento monologi. ”Voi veli kultaa, mikä se okein miehen tuollaiseen tekoon ajaa”. Mika pohdiskeli hetken violetissa silkkisessä aamutakissaan silitellen aamuerektiotaan ja tuumasi ääneen että ” Veljen on tehtävä mitä veljen on tehtävä”. Mika sipsutteli macbookilleen , täytti pikaveneen vuokrauskaavakkeen ja painoi lähetä -nappia.

Mika seisoi pikaveneen keulassa ylväänä kuin merenneito purjelaivan kokassa. Kylmä tuuli piiskasi hyistä vettä vasten Mikan miehekkäitä rintoja. Horisottissa odotti jo velikullan laiva. Pikavene puski läpi harmaan usvaverhon yhä lähemmäs ja lähemmäs. Laivan ääriviivat erottuivat usvaisen mainingin seasta ja Mika pystyi jo tuntemaan veljensä vahvojen käsivarsien kietoutuvan ympärilleen. Mika odotti entraushaka kourassaan kohtalokasta jälleennäkemistä.

Kannelle kivuttuaan Mika huomasi viehkeän risteilyemännän. Heidän katseensa kohtasivat ja ilma kipunoi. Aika tuntui pysähtyneen ja Mika tunsi nivusissaan asti merten jumalien voiman. Laivan voimakkaat potkurit jatkoivat työtään puskeakseen metallista järkälettä yhä syvemmälle sankkaan usvaverhoon. Yksi yksinäinen tähti seurasi Mikaa ja rietasta risteilyemäntää kun he kiiruhtivat kannen alle kohti suojaisampaa paikkaa.

Aamulla Mika heräsi ikävän hiertymän aiheuttamaan jomotoksuseen. Sen oli aiheuttanut joko laivan kylmäkellarissa vietetty yö tai jopa Kalahariakin kuivempi nainen. Tuntui kuin suuremmat voimat olisivat vihanneet häntä sinä aamuna. Veljen räkäinen mutta tutun turvallinen ääni kantautui karaoke ravintolasta läpi kaiuttimen. Myös kieli tuntui paksulta ja kuivalta, Mikan verestävät silmät tuijottivat laivan kattoa. ” Voi jehna, olihan reissu” hän tuumi.

30.9.2010 n. klo.19-20 "Pane sitä rajusti... Pane sitä niikuin se ois velkaa sulle!"

Töistä päästyään Mika tapansa mukaan piipahti läheisessä kuppilassa istumaan yhden huurteisen ajan. Mikan uusi viehättävä työkaveri purjehti läpi kapakin ja istahti viereiselle jakkaralle.
 "Saiskos sulle olla jotain juotavaa?" Mika kysyi, aivan kuten isä-ukko oli Mikan pojankloppina opettanut. Ei sitä noin vetävää daamia jätetä kuivinsuin istumaan.
"No jos mä nyt yhen makeen sidukan ottasin" vastasi neitonen. Mika heilautti lihaksikasta käsivarttaan ja viittoin kyypparin pöytään. "Makea siideri viehättävälle seuralaiselleni, äläkä säästele jääpalojen kanssa. Minulla on millä maksaa".

Neidon huulet olivat tuskin ehtineet koskettaa siideriä kun Mika avasi sanaisen arkkunsa,
"Meijän iskällä on raktori kotona". Neidon ilmeestä Mikan veitsenterävät aivot päättelivät sekunneissa, että kyseisenlainen smalltalk ei tulisi kaupungissa toimimaan. Mika päätti kokeilla suorempaa lähestymistapaa
"Sulla on varmaan nätti pillu" hän sanoi.
"Ihan kivahan se" tyttö vastasi.
"Saiskos sitä vähän räplätä" kysyi Mika, ilmaisten näin hienovaraisesti kiinnostuksensa tyttösen värkkiin.
"No vittu, mullon menkat, mut juodaan nää ja mennään meille" vastasi kaupunkilaistyttö hämmentymättä.

Tunteja myöhemmin kun Mika poistui daamin kaupunkiasunnosta hänen kuultiin toteavan: "Se on näemmä sillälailla, että mitä siveämpi sipuli sen kamalampi ripuli". Kommentti on myöhemmän tulkinnan mukaan esitetty kuukautiskierrosta johtuvan vuodon seurauksena harrastetusta peppuseksistä.

Ei kelvanneet köyhän eväät Helsinginherralle.

Mika, reilu parikymppinen uraohjus päätti karistaa kotipitäjänsä pölyt nilkoistaan ja suunnata suureen maailmaan siipiään kokeilemaan. Nuoruudessaan Mika oli kokeillut jos jonkinlaista härveliä ja hilavitkutinta. Lopulta Suur-Helsingin vaikutusvaltaisimmat elektroniikkayhtiöt taistelivat hänestä kynsin ja hampain. Niin koitti päivä, että oli lähdön aika kohti kaupunkia ja runsaampia lihapatoja.

Tämä on tarina Mikasta...