Mika, joka kotipitäjässään tunnettiin myös "Kalun Kauhean Kantajan Kaverina" oli alkanut salaa harjoitella lantionpohjan lihaksiaan. Työpäivät menivät rattoisasti kun suuri tamminen neuvotteluhuoneen pöytä tarjosi riittävää suojaa supistus ja origamitreejenä varten neuvotteluiden ohella. Mika oli vakaasti päättänyt että isona hänestä tulisi helikopteri.
"Ei se lisälihas nivusissa pahaakaan voisi tehdä" Mika ajatteli.
Olihan hän joutunut käyttämään Pikku-Mickeä jo kerran lyömäaseenakin puolustaessaan itseään Herttoniemen metrotunneleissa.
Kuten jo useampana aamua aiemminkin, myös tänä aamuna Mika alkoi ladata punnuksia kiinni Pikku-Mickeen. Oikeiden painojen puutteessa Mika oli joutunut kehittämään korvaavia esineitä roikoteltavaksi. Ilokseen Mika huomasi saavuttaneensa uuden virstanpylvään ja kykenevänsä riiputtamaan Pikku-Micken varressa yht'aikaisesti jo saapasta, hammastikkua, murokuppia, karvisjulistetta ja kahta Lovexin levyä (toinen omistuskirjoituksella). Peilaillessaan itseään huurtuneesta ikkunasta hän tunsi itsensä kreikkalaiseksi jumalaksi.
Mika päätti palkita itsensä suorituksesta ja söi jääkaapista kylmän nakin sekä eilen löytämänsä epäilyttävän lihapullan. Ne maistuivat treenin jälkeen taivaallisilta. Suihkuun mennessään Mika huomasi boxereidensa tuntuvan tavallista ahtaammilta. Lisäksi ne tuntuivat hiukan kosteilta etumuksen suunnalla. Kauhu valtasi Mikan. Hän raastoi alushousut jalastaan kuin ammattimainen chippendale tanssija ja oli pyörtyä. Painona ollut hammastikku oli keihästänyt Pikku-Micken eikä Mika ollut huomannut tapahtunutta koska jatkuva treenaaminen oli tehnyt hänen etumuksestaan lähes tunnottoman.
Koska Mika oli pienenä saksittu ei hän ollut kiinnittänyt varoitukseen aiemmin mitään huomiota. Nyt hänen mieleensä palasivat mummon viisaat sanat, jotka hän oli Mikalle ammoin lausunut. "Joka kuuseen kurkottaa, se tikkuja esinahkaan saa" hoki Mika hokemistaan odotellessaan ensihoitohenkilökuntaa paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti