Jäämies ja hiekkapillu.
Helsingin Sanomien lööppi, ” Syvästi masentunut matruusi uhkaili matkustajia ja kaappasi valtamerialuksen”
Usvainen aamu valkeni helsinkiläisellä hienosto alueella. Mika keittelee aamukahvia ja irroittelee peniiksensä yön aikana liimaantunutta lihavaloaan. Veden tipahdellessa läpi kahvinporojen kohdatkseen syykuussa 2001 pestyn apean pannunpohjan, Mika vaelteli päämäärättömästi lukaalissaan ja kohtasi sattumalta väärään osoitteeseen tipahteneen sanomalehden. Kova-ääninen alkukantainen suomalainen huudahdus kantautui käytävään Mikan huulilta; ”Voi jukupätkä!”
”Onpa velipoika ollut taas höppänä, mitä iskä ja iskän lukuisat traktorit tästä tuumaisivat?”
Ja näin kulki Mikan sisäinen ja hento monologi. ”Voi veli kultaa, mikä se okein miehen tuollaiseen tekoon ajaa”. Mika pohdiskeli hetken violetissa silkkisessä aamutakissaan silitellen aamuerektiotaan ja tuumasi ääneen että ” Veljen on tehtävä mitä veljen on tehtävä”. Mika sipsutteli macbookilleen , täytti pikaveneen vuokrauskaavakkeen ja painoi lähetä -nappia.
Mika seisoi pikaveneen keulassa ylväänä kuin merenneito purjelaivan kokassa. Kylmä tuuli piiskasi hyistä vettä vasten Mikan miehekkäitä rintoja. Horisottissa odotti jo velikullan laiva. Pikavene puski läpi harmaan usvaverhon yhä lähemmäs ja lähemmäs. Laivan ääriviivat erottuivat usvaisen mainingin seasta ja Mika pystyi jo tuntemaan veljensä vahvojen käsivarsien kietoutuvan ympärilleen. Mika odotti entraushaka kourassaan kohtalokasta jälleennäkemistä.
Kannelle kivuttuaan Mika huomasi viehkeän risteilyemännän. Heidän katseensa kohtasivat ja ilma kipunoi. Aika tuntui pysähtyneen ja Mika tunsi nivusissaan asti merten jumalien voiman. Laivan voimakkaat potkurit jatkoivat työtään puskeakseen metallista järkälettä yhä syvemmälle sankkaan usvaverhoon. Yksi yksinäinen tähti seurasi Mikaa ja rietasta risteilyemäntää kun he kiiruhtivat kannen alle kohti suojaisampaa paikkaa.
Aamulla Mika heräsi ikävän hiertymän aiheuttamaan jomotoksuseen. Sen oli aiheuttanut joko laivan kylmäkellarissa vietetty yö tai jopa Kalahariakin kuivempi nainen. Tuntui kuin suuremmat voimat olisivat vihanneet häntä sinä aamuna. Veljen räkäinen mutta tutun turvallinen ääni kantautui karaoke ravintolasta läpi kaiuttimen. Myös kieli tuntui paksulta ja kuivalta, Mikan verestävät silmät tuijottivat laivan kattoa. ” Voi jehna, olihan reissu” hän tuumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti